Innostuin tähän rekiasiaan 70-80 luvun vaihteessa. Tiesin isäni tehneen aikoinaan rekiä ja sain hänet opettamaan alkeet ja kertomaan mita hän tiesi asiasta. Ensimmäiseen rekeen·(kolmitakkanen) sain jalasaihiot eräälta kyllin isannältä, siitä se sitten Iähti. Reki tehtiin ja sillä ajettiin polttopuita ja uusia rekitarpeita metsästä. Kolmitakkanen osittautui kuitenkin melkoisen täristavaksi laitteeksi. Niinpä aloin uksia parireen mittoja ja tekotapoja, haastattelin vanhempia miehiä, kävin mittailemassa museoissa olevia rekiä. Aluksi tein huomattavasti suurempia (pitemmat jalakset) rekiä. Kuitenkin pikkuhiljaa päädyin tähän mikä tässä ohjeessa on esitetty. Suurin vaikeus mittoja pienentäessä oli pankkojen ja ketaroiden mitoitus. Ne ovatkin vähän jyhkeita muihin mittoihin verrattaessa, mutta ei uskalla enää pienentää, kestävyys kärsii.
Hevosvetoisia puisia parirekia mallina käyttäviä reen tekijöitä alkaa olla vähänlaisesti. Tekotaito on katoamassa, se pitää elvyttää. Tällä teko-ohjeella haluan tuoda oman näkemykseni asiasta, rekien teosta kiinnostuneille. Ohjeen mitat ja tekotavat ovat kunkin tekijän sovellettavissa omiin tarkoituksiin sopiviksi. Ovat kuitenkin osoittauneet käytännössa hyviksi moottorikelkka reiksi. Jos verrokkina pidetaan Tyotehoseuran Saverikkoparireki 2, joka oli laajalti käytössä "hevos-aikana", saadaan seuraavat suhdeluvut verrokkiin nahden:
jalasten pituus etureki 1350/2150 =n.63 %, takareki 1500/2350 = n.64 %
jalasten kantavapinta-ala, etureki 10*135 =1350 cm /9*215 = 1935cm =n.70% takareki 10*150=1500cm /9*235=2115cm =n.71%
jalaksen paksuus ketaran kohdalla 70mm/100mm=n.70% paksuus kannassa ja keulassa 20mm/30mm =n.66%
alapankon paksuus 70mm/80mm =n.87 %
ylapankko 60mm/80mm =n.75 %
pyöröpankon max. leveys 206mm/250mm =n.80 %
jalasten sisäreunojen etäisyys 610m/610mm = 100 %
reen korkeus pankon kohdalta 305mm/340mm =n. 89 % keulan korkeus etureessä n.500mm/800mm =n. 62 %
rekien pituus keulat mukaan lukien etureki n. 1800mm/2800 mm = n.64 % takareki n. 1750mm/2800mm =n. 62 % Suhdelukuja kun tarkastelee, niin ohjeen mitoilla tehdyt reet ovat noin 2/3-osaa verrokista.
Rekien painot tukinajovarustuksella ovat noin 28kg kpl, täydellinen rekka lisää painoa noin 70kg. Työpaino vaihtelee siis 56kg ja 126kg valilla. Painot ovat pieniä verrattuna metallirekiin.
Puinen parireki on ajan myötä jalostunut ja kehittynyt, niin että siinä ei ole lastentauteja. Se on käytännöllinen, yksinkertainen, lujarakenteinen, kevyt ja kayttöesineenä kaunis, kun sitä vertaa metallirakenteisiin parireen irvikuviin, tulee hakematta mieleen, että moiset metallihimmelit pitaisi lailla kieltää.
Lujuus perustuu nähdäkseni puujalasten notkeuteen (taipuisuuteen) seka siihen että reissä ei ole ainoatakaan "jäykkää" liitosta. Kaikki liitokset antavat kuorman alla enemmän tai vähemmän periksi. Reki kestää hämmästyttävän suuria kuormia särkymättä, eli kantavuus on hyvä. Ohjeen mukaisille parireille kuorma takuu 1000 kg.
Mitä se "tonni" sitten reelle merkitsee? Jos ajatellaan kuormatun reen olevan tasaisella alustalla, niin painon voidaan olettaa jakautuvan tasan neljalle jalakselle eli 250 kg +omapaino 15 kg tekee 265 kg/jalas, tekee pintapainetta n.0,2 kg/cm. Sitten on eri asia miten kuormitus jakautuu kaltevissa paikoissa. Pahimmillaan se "tonni" rasittaa ketaran tappia. Ohuin tappiketarassa on poikkipinnaltaan n. 2,5cm*7cm, tekee taivutusvastukseksi W noin 7,3cm. Puun lujuutena voidaan kayttaa 900kg/cm , momenttivartena mittaa pankon yläpinnasta jalaksen yläpintaan, joka on noin 23cm:a. Sallittu voima on 7,3cm3 *900kg/cm /23cm=285kg. Näinkin laskien reet kestävät, mikä on kaytännössa testattu.
Ohjeen sivulla 1 on kaavio aihioiden tarvitsemasta puun halkaisijasta. Sydänpuu poistetaan aihiosta. Sahaus pienissä määrissä moottorisahalla isommat erät kannattaa käyttää kenttäsirkkelillä. Aihioihin otetaan n. 10-20 cm:a työvaraa, halkeilun vähentämiseksi päät maalataan jollakin maalinlopulla. Aihiot kuivataan kevään ja kesän aika harvassa hyvin tuulettuvassa katoksessa ja siirretään verstaan lampöön syksyllä. Ovat tekokelpoisia aikaisintaan vuoden vaihteessa, mieluummin vuoden kierto kuivauksessa.
Jalasaihiot kantataan mittoihin moottorisahan jäljiltä oikotasohöylällä. Sirkkelöity tavara kelpaa jatkoon sellaisenaan. Aihioihin tehdään ohjeessa esitetyt painolovet.
Painimen selkä pyritaan tekemaan mahdollisimman suorakulmaan nimelliskaarevuuteen nähden, samoin painolovi. Painamisen aloituksessa kannattaa olla huolellinen, ettei jalas lähde painumaan vinoon, no vinouskaan ei haittaa, jos pariksi tarkoitettu sattuu kiertymään vastakkaiseen suuntaan. Etujalaksessa painopalikka kaytetään hyödyksi reen keulan korkeutta mitoitettaessa.
Paininpuut tehdään "oman maun mukaan", tai soveltaen narumenetelmaa. Katso ohjeen sivu 2, kuva 1 sekä sivu 3. Painolovet saa parhaiden tehtyä vannesahalla.
Taivutusta varten aihioiden kaariosat höyryteään tai keitetään, noin tunnin verran. ltseilläni on 300 mm:n tuubiputki varustettuna pohjalla sekä jaloilla kulma n. 45°, putken pituus 1,5 m, vettä niin paljon että kaariosa keittyy koko matkalta. Keittämisen jälkeen aihion selkään kiinnitetään 1,5 mm:n pellistä leikattu aihion levyinen peltisuikale estämään ulkokaaren pykimistä. Suikale kiinnitetään alkupäästä ensimmäisen kiristyshenkselin alle ja takapäästä vinkalla kevyesti, niin jalaksen taipuessa pelti luistaa kireallä ollen. Jalas kiristetään paininpuuhun esim. kierretangoista ja lattaraudasta tehdyin henkselein.
Henkselit niin leveitä, että painimen ja henkseleiden väliin voidaan naulata tukivanerit ja revat ennen kiristyksen löysäämistä. Revat painopalikasta jalaksen perään, tukivanerit kaariosalle muotoon sahattuna niin leveinö kuin henkselit antavat myöten.
Ohjeen sivulla 4 on esitetty jalasten mitoitus ja muotoilu. Näihin mittoihin päädyin monien kokeilujen jälkeen. Etureen jalas suora osa 1350 mm, ketaran paikka on takaa mitaten n.42 %. (570). Takareen jalas suora osa 1500mm, ketaran paikka on takaa mitaten n. 45 % (675). Jalaksen leveys 100 mm.
Jalaksien mittoja voi muuttaa kunhan pitää reen takapainoisena = ketara puolivalin takapuolella. Takapainoinen reki ei koskaan sukella, vaan pyrkii nousemaan lumen pinnalle tien pettäessä. Nuo prosenttiluvut ovat osoittautuneet hyviksi. Takareelle tulee pitkää tavaraa ajettaessa enemmän kuormaa joten se kannattaa tehda 10-15 % pitemmaksi kuin etureki. Jalaksen leveys 100mm on my()s sopiva, leveampi alkaa pahalla "talkinakelillä" kerätä jalaksen päälle lumikuormaa.
Jalaksia muotoiltaessa kannattaa jalaksen yläpinta höylätä lievästi koveraksi, silloin kun jalaksen paksuus on ketaran kohdalla 70 mm:ä tai yli. Ellei näin tee, tulee jalaksesta liian jäykkä. Kertarakentajan on valkea uskoa että jalaksen kantapään paksuuden voi ohentaa 20 mm. Samoin jalaksen keulanpuoleisen pään, sekä etureen keulakaaren ylapään paksuudeksi 12-15 mm. Kyllä ne voi, ja pitääkin näin tehdä, reestä tulee muuten liian jäykkä.
Jalaksen liimaamista vanerisuikaleista en pidä suositeltavana, niistä tulee jäykempiä kuin umpikoivusta tehdyt jalakset. Taitaa vain olla niin, etta koivujalaksen höyryttämiseen tai keittämiseen ei ole kaikilla mahdollisuutta. No kestäähän se vanerijalas aikansa ja uusittavissahan se on. Koivuinen jalas on kuitenkin se "oikea" jalas.
Ohjeen sivulla 5 on esitetty ketaroiden mitoitus. Ketaroiden mallina on ollut vanha etureen ketara. Ketaran mallia on muutettu sahauksen helpottamiseksi siten, että ketaroissa jää taka- ja sisäsivu työstämättä. Ketaroiden antama maavara on käytössä riiltava. Mitä matalampi reki sen parempi se on kaytossä.
Ohjeen sivulla 8 on esitetty etupankkojen mitoitus ja sivulla 10 takapankon mitoitus. Alapankon mallina on ollut vanha alapankko. Pankon mitoitusta olen muuttanut (pienentänyt) nykyisiin mittoihin. Paksuudet ja leveydet ovat toimivia, mutta en suosittele niiden pienentämistä, ovat alarajoilla kestävyyttä ajatellen. Varsinkin yläpankon paksuus 60 mm on "nippanappa", mutta se ulkonako...ja kokonaisuus.
Takapankko on tässä ns. kolapankko, siis pyörimätön. Työtehoseuran saverikko parireen ohjeissa myös takareessä on pyöröpankko. Jos takarekeen tekee pyöröpankon, niin se lisää rekien kääntymisnotkeutta. Ovat ne kyllä melkoisen notkeita "kolapankollakin". Pyöröpankkoa on joku sanonut rekien nytkäksi. No eihan se mikään nytkä ole, se vain helpottaa reen/rekien kääntymistä kaartosuuntaan. Kelkan veto on silloin tehokaska, samoin hevonen voi vetää tasaisesti molemmilla olkapäilla.
Kaustat tehdään luonnovääristä koivuista. Aihioita loytää parhaiten purojen varsilta. Puut sahataan karkeasti keskeltä halki, sekä ulkosivuista tuohi rikki. Kuivaus tapahtuu kuten muissakin tarvepuissa.
Kauslat ovat tärkeät reen toiminnan kannalta. Lähtonykäyksessä ne pitavät pankot ja ketarat pystyssa. Kaarroksissa ne jäykistävät rekeä niin että se kääntyy eikä mene "verkonsilmille". Kaustanpään ja pankon valiin pitää jättää n. 40-50 mm:a liikevaraa jalaksien taipuilua varten.
Ohjeen sivulla 9, esitetyistä raudoista on välttämättömiä, jantikat, kaustanpääraudat ja -lenkit, käyttökoukut ja -pultit, takareen hilaraudat, hilakoukut ja -lenkit (Y tai ristihila), etupankon "ryppyrauta", rekan pankon jantikan reiän suojaraudat sekä saverikot. Pankonpäiden raudoittaminen ei ole välttämätöntä. Raudoista on erillinen vihkonen.
Pohjamuovina olen käyttänyt kovaa pvc-muovia, paksuus n 5-6 mm:a. Aihiot sahataan n. 10-15 mm leveämmiksi kuin jalas, keulakaaren osuus kavennetaan vastaavasti. Kiinnitys aloitetaan keulasta käsin, ruuvikiinnitys n.7-8 cm välein. Kiinnitys melko tiheä ettei lumi pakkaudu muovin ja jalaksen väliin. Takapää käännetään pyöristetyn jalaksen päälle n. 3-4 cm, pehmitys kuumailmapuhaltimella. Kiinnityksen jälkeen muovista höylätään liiat pois. HOX- varoitan! muovin reuna on veitsenterävä, siis vankat nahkarukkaset käteen. Muovin reunaa ei kannata höylätä jalakseen asti, voi jäädä 2-3 mm leveäksi. Lopuksi kiinnitetään jalaksiin sivuluisua estävät n. 3 cm leveät muovisuikaleet. Etureessä kannasta ketaraan asti, takareessa koko jalaksen osalle.
Rekka tehdään mieluusti kuusesta, (on keveää) Pituusmittaa voi muuttaa, ohjeen mitta 2980 johtuu siitä, etta aikoinaan minulla oli peräkärry jonka Iavan pituus oli 3-metriä, mahtui kyytiin. Leveyttä en suosittele lisattäväksi, törmäilee tiukoissa kurveissa puihin helpommin. Korin korkeutta ja mallia voi muuttaa käyttötarkoituksen mukaan.
Toivottavasti näistä sepustuksista on reen tekijöille apua. Tämä on vain yksi versio asiasta, jokainen voi tehdä omiin tarpeisiin sopivia muutoksia. Toistan vielä, ohjeet ovat vapaasti käytettävissä ja muokattavissa.
JKL 1.11.2012
Esko Norvapalo
AIHEESEEN LITTYVÄt VIHKOSET:
PUISET PARIREET TEKO-OHJE 1.12.2012
PUISET PARIREET TEKO-OHJE KUVINA päivitetty 1.12.2012
PUISET PARIREET RAUDAT 1.12.2012
KUVAGALLERIA,painaminen,teko,osat,töissä